Huomenna tulee viikko siitä kun Vilma lähti koirien taivaaseen sateenkaari sillalle.
En oikein vieläkään tahdo ymmärtää että Rakas perheenjäsenemme koiraystäväni ja lenkkikaverini Vilma on poissa.
Vaikka suru edelleen iskee hetkittäin voimakkaana ja ikävä on suunnaton, on elämän vain jatkuttava.
Vilma kulkee kuitenkin aina mukanani muistoissa ja tassunjälki painautuneena sydämeeni.
Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä
en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi ♥
Älä itke, vaikket näe syksyn kirjavia lehtiä.
Älä itke, vaikket tunne lumihiutaleita kuonollasi.
Älä itke, vaikket saa joululahjoja ja vietä joulua.
Älä itke, vaikket voi juosta keväisellä pellolla.
Älä itke, vaikket nää kesän auringon paistetta.
Älä itke - sillä minä itken. Vilma♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti