Vauhdikas viikko loppupuolella

Tällä viikolla on ollut menoa ja meininkiä, ja välillä oon makaillut ja ottanut rennosti. kaikki alkoi siitä ku Oys soitettiin ma iltapäivällä että alappas tulla tännepäin kokeisiin ja lääkärin haastatteluun, sait peruutusajan. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin Oys kohti. Kävin lääkärillä, labrassa ja vielä hoitajan haastattelussa erikseen.

Ti aamuna menin miehen kyydissä Oys, olin siellä jo 6.30 ja nukahdin uudestaan peräti 8 asti. Sain kuulla että olen leikkuri jonossa 3. Se on sitten aikamoista odottelua vaan nälkäisenä ja jännityneenä . Vieressäni oleva rouva alkoi juttelemaan kanssani ja meillähän kului aika ihan rattoisasti niin kauan että oli minun vuoroni lähteä saliin.

Seuraava muistikuva onkin sitten että makaan heräämössä ja katson seinällä olevaa kelloa joka oli 12.30. Sieltä pääsin sitten osastolle jossa ensimmäinen tunti meni varmaan nukutushöyryistä selvitessä. Olin 6 hengen huoneessa ja aloin katselemaan että onkos siellä ketään muita kun tyhjiä sänkyjä näkyi vaan.

Vastapäisellä seinustalle tuotiin tunti minun jälkeeni uusi potilas. Hänen kanssaan aloimme sitte juttelemaan ja meillä juttu käytti niin että aika kului nopeasti. Suunitelmassa tuli sellainen muutos että minulle ei tarvinnutkaan tehdä avoleikkausta vaan pääsin tämmöisellä pienemmällä toimenpiteellä, onneksi.

Pääsin illalla n.19 maissa sitten lähtemään kotiin. Ilta meni aikalailla sängynpäällä torkkuessa, eikä hirveästi vielä ruokahalua ollut.

Loppuviikko on mennyt tässä kotona ihan rauhallisesti ollessa. Annoin miehelle listan kirjoista joita hakea minulle kirjastosta ja niitä tässä olen lueskellut. Kaikista eniten näistä kirjoista minua on koskettanut Kaarina Portin kirjoittama kirja Tuulia. Kirja kertoo hänen 19- vuotiaasta Tuulia tytöstä joka sairastuu luusyöpään ja lopuksi myös menehtyy siihen.

Tätä kirjaa ei itkemättä voinut lukea. Aivan uskomatonta miten Tuulia jaksoi sairaudestaan huolimatta reissata ja toteuttaa unelmiaan. Taudin uusittuakin Tuulia oli vahva ja tyyni. Samaa voimaa oli myös hänen perheessään, joka suurella rakkaudella huolehti hänestä.

Tuulia on asunut minun luokkakaverini kanssa samalla kylällä tuolla pohjoisessa, hän minulle kirjan kerran suositteli luettavaksi. "Jättiläisiä ovat ne ihmiset jotka vastoinkäymisissäkin näkevät haasteen. Siitä tämä kirja on osoitus. Koskettavasti se myös viestittää miten syvästi syöpä koskettaa koko perhettä". Inkeri Elomaa osastonylilääkäri HYKS, Syöpätautien klinikka

Tänään tulee hyvä ystäväni meille yökylään. Saadaan pitkästä aikaa istua ja pölistä "tyttöjen juttuja" kun mieskin on pitkälle iltaan töissä.
Huomenna pikku Salli tulee mummun ja papan luo luo yöksi. Ihana nähdä Sallia pitkästä aikaa. Tyttö on viikot hoidossa ja viikonloputkin tahtoo mennä että ei nähdä useasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Täällä sataa nytkin vettä ja ulkona asteita + 5. Ei lannistuta, kyllä se talvi pakkanen ja lumikin vielä sieltä tulee kun jaksetaan odottaa.

Sunnuntai aamun mietteitä

Herätty on ja ulkona näyttää olevan harmaa sateinen ilma. Tänään pitäisi lukea huomiseen tenttiin mutta saas nähdä miten käy. Eilenkin innostuin lukemaan blokeja ja en malttanut lopettaa .

Aloittaa jonkun blokin lukemisen ja sieltä löytää taas jonkun toisen kiinnostavan blokin sivut. Luin eilen kahden syöpälapsen äitien pitämää blokia. Elämä ei ole helppoa kun jatkuvasti mielessä pyörii lapsen sairaus ja kuitenkin pitäisi yrittää elää normaalia arkea. Toivon sydämestäni että nämä lapset paranisivat ja pääsisivät viettämään lapsuutta ilman sairaalakäyntejä ja jatkuvaa lääkitystä. Me joilla on terveet lapset emme voi emmekä osaa kuvitella mitä se elämä on kun lapsi on vakavasti sairas. Näitä blokeja lukemalla saa pienen raapaisun siitä mitä elämä heillä on.

Meidän täytyisi osata nauttia elämästä eikä valittaa pikkuasioista. Itse kävin viime to vatsan seudun ultrassa ja jännitti ja pelotti että mitähän sieltä löytyy. Onneksi sieltä ei löytynyt mitään ylimääräistä.

Mukavaa sunnuntai päivän jatkoa kaikille! Siirryn nyt noiden tenttikirjojen pariin :)

Eestin maalla

Heipsistä!
Viikonloppu menikin reissatessa. Lähdimme to puolilta öin bussilla matkustamaan Helsinkiä kohti. Aaamupäivällä menimme laivalla yli Viron puolelle ja siellä hotelliin. Oli pakko ottaa parin tunnin päikkärit että jaksoi illan valvoa. Edellinen yö meni valvoessa. Mukavaa oli ja välillä sai nauraa niin että vesi tippui norona silmistä. Nauru pidentää ikää, niinhän se oli 8)

Kävimme pe ja la iltana Helsinki baarissa laulamassa karaokea ja istumassa iltaa. Pe iltana kävimme Oliverissa syömässä ja ruoka ja palvelu oli kiitettävää niinkuin ennenkin. Kävimme tutustumassa myös Tallinnan tv torniin ja sieltä ajoimme Ulemisten kauppakeskukseen jossa sai jokainen suorittaa ostoksia sen mukaan kuin rahat riittivät.

Seuraava kohde oli Viinarannan Alko. Sinne kurautimme bussilla ja ei ku sinne ruuhkaan ihmettelemään että mitä ostais vai ostaisko mitään? Seurasin siinä tätä Suomalaisten osto kulttuuria ja se tarkoittaa kait sitä että kun halvalla saa sitä pitää rahdata aivan älyttömät määrät. Jokainen sai ostokset suoritettua ja seuraavaksi ajoimme hotelille. Tallinnassa on joku edullinen lankakauppa ja siellä ois naiset halunneet käydä mutta oli lauantaina suljettu jo 3 eli myöhästyimme:(

Sunnuntaina lähdimme puolen päivän aikaan ajelemaan takaisin Oulua kohti. Kotona olimme aamulla 3 aikaan, että semmonen reissu :)