Tällä viikolla on ollut menoa ja meininkiä, ja välillä oon makaillut ja ottanut rennosti. kaikki alkoi siitä ku Oys soitettiin ma iltapäivällä että alappas tulla tännepäin kokeisiin ja lääkärin haastatteluun, sait peruutusajan. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin Oys kohti. Kävin lääkärillä, labrassa ja vielä hoitajan haastattelussa erikseen.
Ti aamuna menin miehen kyydissä Oys, olin siellä jo 6.30 ja nukahdin uudestaan peräti 8 asti. Sain kuulla että olen leikkuri jonossa 3. Se on sitten aikamoista odottelua vaan nälkäisenä ja jännityneenä . Vieressäni oleva rouva alkoi juttelemaan kanssani ja meillähän kului aika ihan rattoisasti niin kauan että oli minun vuoroni lähteä saliin.
Seuraava muistikuva onkin sitten että makaan heräämössä ja katson seinällä olevaa kelloa joka oli 12.30. Sieltä pääsin sitten osastolle jossa ensimmäinen tunti meni varmaan nukutushöyryistä selvitessä. Olin 6 hengen huoneessa ja aloin katselemaan että onkos siellä ketään muita kun tyhjiä sänkyjä näkyi vaan.
Vastapäisellä seinustalle tuotiin tunti minun jälkeeni uusi potilas. Hänen kanssaan aloimme sitte juttelemaan ja meillä juttu käytti niin että aika kului nopeasti. Suunitelmassa tuli sellainen muutos että minulle ei tarvinnutkaan tehdä avoleikkausta vaan pääsin tämmöisellä pienemmällä toimenpiteellä, onneksi.
Pääsin illalla n.19 maissa sitten lähtemään kotiin. Ilta meni aikalailla sängynpäällä torkkuessa, eikä hirveästi vielä ruokahalua ollut.
Loppuviikko on mennyt tässä kotona ihan rauhallisesti ollessa. Annoin miehelle listan kirjoista joita hakea minulle kirjastosta ja niitä tässä olen lueskellut. Kaikista eniten näistä kirjoista minua on koskettanut Kaarina Portin kirjoittama kirja Tuulia. Kirja kertoo hänen 19- vuotiaasta Tuulia tytöstä joka sairastuu luusyöpään ja lopuksi myös menehtyy siihen.
Tätä kirjaa ei itkemättä voinut lukea. Aivan uskomatonta miten Tuulia jaksoi sairaudestaan huolimatta reissata ja toteuttaa unelmiaan. Taudin uusittuakin Tuulia oli vahva ja tyyni. Samaa voimaa oli myös hänen perheessään, joka suurella rakkaudella huolehti hänestä.
Tuulia on asunut minun luokkakaverini kanssa samalla kylällä tuolla pohjoisessa, hän minulle kirjan kerran suositteli luettavaksi. "Jättiläisiä ovat ne ihmiset jotka vastoinkäymisissäkin näkevät haasteen. Siitä tämä kirja on osoitus. Koskettavasti se myös viestittää miten syvästi syöpä koskettaa koko perhettä". Inkeri Elomaa osastonylilääkäri HYKS, Syöpätautien klinikka
Tänään tulee hyvä ystäväni meille yökylään. Saadaan pitkästä aikaa istua ja pölistä "tyttöjen juttuja" kun mieskin on pitkälle iltaan töissä.
Huomenna pikku Salli tulee mummun ja papan luo luo yöksi. Ihana nähdä Sallia pitkästä aikaa. Tyttö on viikot hoidossa ja viikonloputkin tahtoo mennä että ei nähdä useasti.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Täällä sataa nytkin vettä ja ulkona asteita + 5. Ei lannistuta, kyllä se talvi pakkanen ja lumikin vielä sieltä tulee kun jaksetaan odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti